Tekst piosenki 'Taivaiden maisterit' wykonawcy Yup

Kas, Abro Paukku hakkas nyrkillä tammipuuta
Toista tuntia pieksi jo, punoitti, hilseili...
Pöllysi palmunoksat, ja törkeyksiä korkeuksista
Kuuli moni tarkka korva huhtikuun kuudentena.
Portieeri oli melkoinen köntys mieheksi, ja siksi
Uudisasukkaat kovin usein löivät nenänsä murskaksi!
Mutta ei Abro: herrasmiehenä tulokas vain irvisteli
Tuppisuuna, ja hiuksia alkoi tippua päästä, ja
Yläkerrassa taloudenhoitaja ei hoitanut taloutta,
Vaan salakapakkaa, joskaan sitäkään ei hyvin
Juomanlaskija puhalteli muniinsa, Paavali lähti
Viemään roskapussia, eikä palannut enää koskaan!
Oli taivaallinen ilma, surkeaa seuraa: saippua-Pontius
Ja toraisa Messias potkaisi Pilatusta koipeen
Kalvakkaan, töytäisi kuoman kuumaan lähteeseen!
Oli mies muiden omaisuutta maahan hautaava,
Sata servanttia aivokuppaista, ja he, jotka poistuivat
Sohviltaan vain äärimmäisen pakon sanelemina:

Taivaiden maisterit pommien lailla sinkoilivat
Divaaneissaan yllä Eedenin maan!

"Ssshh! Me matkustamme 'inkognito'!"
"Ja päivän tulokasesittelyssä ensimmäisenä
Kandidaattina siis, arvoisa tuomaristo, teille esiintyy
Märässä t-paidassaan viikolla kolmetoista yliajossa menehtynyt
Henri Blavatsky. Henri on von Blavatskyn suvun
Hienostunutta haaraa, vuosimallia '61, ja harrastuksensa
Olivat hevospoolo ja okkultismi. Pyydän saada
Pisteenne ja mahdolliset aplodinne, kiitos!"

Taivaiden maisterit, numeroplakaatit käsissään
Toisiinsa törmäilee: "Tuppervaara! Syleillään!"
Abro astui saliin, ja salapoliisi, joka ei taatusti
Ollut koskaan tavannut riviäkään pyhää kirjaa,
Ja silti saa vastaan tulla raahustaa!
Oli hengen miestä näin loukattu kovin: takkatuli
Loimotti... Odotti tovin Abro vain pian lisätäkseen
Tulta pesään... Hyvän sään aika oli ohi!

Niin pakkasherra aivasti kerran, ja
Taivaiden maisterit loskassa liukasteli!
Siitä kuiskutti koko kaupunki,
Jäinen moska kenkiin tunki...

Etääntyvät munkkiveljet kiistelivät ajanlaskukiistojaan
Abro karvoja varisten purskahti itkuun katkeraan:
Ja noin kävi kalloonsa heltta kasvamaan
Niin kasvoi kukon heltta, johon loisen teltta,
Jossa moisen taltta pääparkaa raivoisasti
Lohkoi aivoon asti! Niin bonusreikää jokin
Kävi päähän takomaan, saa setä loiset sinne
Pomppimaan, ne perustavat perheitään,
Ne nikkaroivat talojaan: ja pian kyläpahaset
Käy kaupungeiksi paisumaan! Hunajakuu paistoi...
Musiikki soi... Urut soi:

Ja taivaiden maisterit, Rooman keisarit
Huiskuttivat hattujaan hyvästiksi, ja
Nauroivat niin, että suupielten
Repeilleen kerrottiin!

Ja satoi heidän niskaansa
Avaruuden rautaromua.